Suolatasankoja ja kraatereita - Bonneville Salt Flats ja Craters of the Moon National Park

(Nyt ollaan jo kotona, mutta postaillaan näitä reissu kuulumisia vielä sitä mukaan kun jaksetaan)

ti 16.6. ja ke 17.6.

Ennen Winnemuccasta lähtöä pohdimme ajaako suolatasankojen läpi vai menemmekö suorempaa kohti Yellowstonea. Erään hotellin työntekijä suositteli jättämää suolatasangon väliin, koska siellä ei olisi mitään nähtävää. Halusimme kuitenkin nähdä, miltä suolatasanko näyttää, joten ajoimme niiden läpi. Bonneville Salt Flat oli jo melko alkumatkasta. Siellä pysähdyimme ihmettelemään paikkaa, jossa tehdään tai ainakin yritetään tehdä maanopeusennätyksiä vuosittain. 

Suolatasankoa

Nyt kesäkuussa alue oli vielä osittain veden alla, mutta ilmeisesti heinäkuuhun mennessä tasanko on kuivunut ja kovettunut niin paljon, että suolatasangolla on mahdollista ajaa.

Tässä kuvassa näkyy se, että suolan päällä on vielä vettä

Muuta nähtävvää tasangolla ei juuri ollutkaan ja maileja tälle päivälle kertyi yli 500. Yöksi ajoimme suoraan Salt Lake Cityn läpi Pocatelloon. Totesimme, että ensi kerralla ei tarvitse suolatasankojen läpi ajaa.

Samu ihmettelee laavan muodostamaa pintaa, Craters of the Moon National Park

Keskiviikkona suuntasimme Craters of the Moon -kansallispuistoon. Puiston maisema oli kuin toisesta maailmasta. Ympärillä oli mustaa ja kivi oli hyvin huokoista. Alue oli aikoinaan muodostunut tulivuoren purkauksen johdosta. Puistossa kasvoi pieniä mutta kauniita kukkia tuon mustan tuhkaisen? maan pinnalla.

Tässä sama pinta lähempää

Pienen kukkulan päällä tuuli niin kovaa,
että Samun hattu lähti tuulen mukana

 Ja tuhkaa tai muuta mustaa maa-ainesta lensi näin paljon

Craters of the Moonissa pääsi kävelemään myös luoliin

Villin lännen tunnelmaa - Carson city, Virginia City ja Winnemucca

su 14.6. ja ma 15.6.

San Franciscosta ajoimme Carson Cityyn, jossa yövyimme. Maanantaina kiertelimme hetken kaupunkia ja jatkoimme sitten matkaa Virginia Cityyn. Virginia cityssä on säilytetty lännen tunnelma. Rakennukset siellä näyttivät vanhoilta saluunoilta ja kaduilla kulki länkkäreitä. Selkeästi kuitenkin kaupunki on turisteja varten, sillä joka kulmassa oli liikkeitä, joissa voi kuvauttaa itsensä vanhanajan vaatteissa. Kylässä järjestetiin myös villin lännen ampumisnäytös, mutta sinne emme valitetavasti ehtineet ruokailusta. Kolmen dollarin pääsymaksulla pääsimme museoon, jossa oli paljon erilaisia esineitä alueen kaivoksista. Sillä alueella on todella paljon louhittu maata kultaryntäyksen aikaan.

Tämä oli siellä museossa, en muista oliko jokin työkone vai mikä

Malmin sulatusuuni

3D-kartta kaikista alueella olleista kaivostunneleista kapungin alla.

Kävimme myös vanhan höyryjunan kyydissä puolen tunnin kierroksen kaupungissa. Junakalusto on vanhaa, mutta junia on pidetty niin hyvin, että näitä junia on elokuvantekijät vuokranneet moniin elokuviin.

Tämän kyydissä oltiin

Konduktööri kertoi matkan aikana alueen historiasta

 

Yöpymään ajoimme Winnemuccaan, jotta seuraavan päivän ajomatka suolatasankojen läpi ei olisi niin pitkä.

Rantaa ja suurkaupungin elämää - Santa Cruz ja San Francisco

pe 12.6- su 14.6

Perjantaina ajoimme ensiksi Santa Cruziin, joka sijaitsee Tyynen valtameren rannikolla. Siellä kävimme syömässä ja Samu halusi katsella divarista musiikkia autoon. Kävelimme myös hetken rantabulevardia ihmetelle meressä kelluvia surffareita. Aallot olivat ihan mitättömiä ja pohdimme kuinka pitkään surffarit odottavat meressä kunnon aallokkoa. Jatkoimme matkaa kohti San Franciscoa ja pysähdyimme matkan varrella rannalle kokeilemaan veden lämpötilaa. Koska sää oli melko viileä, ei tehnyt mieli mennä uimaan viileähköön mereen, joten katselimme rantaa ja ihmettelimme aaltojen rannalle tuomia merikasveja.

Joku merikasvin osa

Rannalta suuntasimme San Franciscoon, jossa jouduimme ensin etsimään jonkin aikaa parkkipaikkaa. Kun vihdoin saimme auton parkkeerattua lähdimme kävellen metsästämään yöpaikkaa. Löydettyämme yöpaikan haimme atuon lähemmäs, ja metsästimme taas hetken parkkia, kunnes päätimme viedä auton parkkitaloon, jossa 24 h parkkeeraus maksoi 45$. Hullun kallista! Onneksi lauantai-illasta lähtien parkkeeraus oli ilmaista, niin otimme silloin auton parkkihallista pois ja etsimme parkkia kaupungista. Reilun puolen tunnin ympäriajelun jälkeen löysimme parkin suoraan hotellimme oven edestä!

Perjantaina löydettyämme parkin ja hotellin emme enää jaksaneet tehdä muutakuin painua pehkuihin. Lauantaina kävelimme ympäri kaupunkia katsellen merileijonia, satama-aluetta ja Golden Gate Bridgeä, joka juuri ja juuri näkyi sumun keskeltä. Kävelyä tuli varmasti toistakymmentä kilometriä ja sen kyllä illalla tunsi jaloissa.

Golden Gate Bridge

Sunnuntaina heräsimme varhain, koska halusimme saada liput Alcatrazin vankilasaarelle. Ennakkoliput sinne myydään useampi viikko etukäteen, mutta joka aamu myydään vielä joku määrä lippuja aamulähdöille. Nettilähteiden mukaan lippuja olisi myynnissä 150 kpl, mutta lippukassalta emme saaneet varmistusta asiasta. Lippujen myyjän mukaan lauantain viimeinen lippu myytiin yhdeksän aikoihin ja että sunnuntaisin on yleensä hieman vähemmän ihmisiä jonossa. Sunnuntaina olimme n. 7.15 lippukassalla ja jonossa oli jo arvioilta satakunta ihmistä. Menimme kuitenkin joukon jatkoksi jännittämään, riittääkö meille vielä lippuja. Lippumyynti alkoi 7.30 ja me saimme liput ostettua jo vähän ennen kahdeksaa. Saimme liput klo 10 lähtevään lauttaan eli meillä oli aikaa käydä aamiaisella ennen saarelle menoa.

Lauttamatka kesti noin 15 minuuttia. Saarelle päästyämme osallistuimme heti kierrokselle, jossa vapaaehtoinen opas kertoi Alcatrazin saaren muurien historiaa. Saari on ollut armeijan käytössä, vankilasaarena ja intiaanien valtaama.

Kierros päättyi Alcatrazin vankilaan, jossa oli mahdollisuus tehdä itsenäinen, mutta ohjattu kierros vankilan tiloissa. Saimme siis kuulokkeet, josta kuulimme entisten vankien ja vanginvartioiden kertomana vankilan historiaa. Kävimme vankilan selleissä, käytävillä, ruokalassa, vanginvartioiden tilassa ja kuulimme tarinoita pakoyrityksistä.

Saarella kulutimme aikaa melko kivasti ja palattuamme San Franciscoon kävimme syömässä ja ostamassa tuliaisia. Siitä jatkoimme Golden Gate sillan ylitse kohti seuraavaa etappia.

Suolainen järvi ja aavekaupunki - Mono Lake ja Bodie

ke 10.- to 11.

Yosemiten jälkeen ajoimme Lee Viningiin, jossa sijaitsee Mono Lake. Mono Lake on 1000 kertaa emäksisempi ja 3 kertaa suolaisempi kuin meri. Järvi on vuosien varrella kuivunut ja siellä, missä vesi aiemmin on ollut, oli nyt näkyvissä tufia. Tufat ovat kalkista muidostuneita “tolppia”. Alueen kalkkikivipohja, josta virtaa makeaa vettä emäksiseen ja suolaiseen veteen aiheuttaa tufien muotoutumisen. Vaikka voisi ajatella, että järvi on kuollut suolaisuutensa ja emäksisyytensä vuoksi, sitä kuvattiin kokoonsa nähden yhdeksi eläväisimmistä järvistä maailmassa. Mekin näimme paljon pienenpieniä katkaravun oloisia eliöitä järvessä ja sen rannikolla pörisi todella paljon kärpäsiä (Alkali Flies), jotka viettävät ison osan elämästään veden alla. Rannalla kävellessä kärpäset väistyivät edestämme mustana pilvenä ja laskeutuivat samaan kohtaan ohi mentyämme.  Alueella on myös Usan nuorin tulivuori, jonka kraaterissa ihmettelimme lasista obsidiaania.

Monojärven tufia

Emäskärpäsiä (?)

Järvikierroksen jälkeen ajoimme vanhaan hylättyyn kaivoskylään, Bodieen. Kalifornian kultaryntäyksen jälkeensä jättämiä aavekaupunkeja on useita, mutta harva on yhtä hyvin säilynyt ja helposti nähtävissä. Patinoitunut antiikki on Bodiessakin houkutellut nyysijöitä, mutta nykyään alue on suojeltu kohde. Kuten muutkin aavekaupungit, jätettiin Bodie 1900-luvulla joko loppuun kaluttuna tai kannattamattomana taakse. Paikalla on nähtävissä paljon jäänteitä työkaluista, vankkureita ja monia rakennuksia. Niihin ei pääse toki sisään, mutta runsaista ikkunoista näkee hyvin, miten kaupan hyllyt tai koulu on jätetty irtaimistoineen. Nyt muutaman kymmenen talon ja yhden jalostamon kokoinen kaupunki on suurimmillaan ollut kymmenen tuhannen asukkaan vilkas keskus. Kuudesta malmin jalostamosta yksi on säilynyt, ja sen kierros oppaan kanssa on antoisa ja avartava. Nykyisellään periaate näissä paikoissa on säilyttää se mitä on, ei entisöidä.

Laske lampaat!

Vuoria ja vesioputouksia - Yosemite National Park

ti 9.6- ke 10.6

Tiistaina lähdimme Fresnosta kohti Yosemite Valleytä. Siellä meille oli varattu yöpyminen valmiiksi. Majoituimme jutussa, jota ei voi lyhyesti selittää. Majapaikassa oli kolme betonista valettua seinää ja telttakankaasta katto sekä oviseinä. "Huoneessa" (jos sitä siksi voi kutsua) oli parisänky ja kerrossänky ja niihin sai 2,5 $ petivaatteet. Valo ja sähköäkin tuli. Kyhäelmän vieressä oli ns. karhulaatikko (bear container), johon piti säilöä kaikki ruoat ja kosmetiikkatavarat, sillä karhut kuulemma voivat murtautua autoihin ruoan perässä, kuin Aku Ankassa konsanaan.

Tässä on meidän majapaikka

Naapurin ruokavarasto

Yosemitessa on hienoja maisemia. Tässä kuvia niistä:

Puujättejä - Sequoia and Kings Canyon National Park

su 7.6.- ma 8.6.

Pitkän lentomatkan jälkeen saavuime Los Angelesiin. Ensimmäinen yö vietettiin kaverimme Anssin luona. Maanantaiaamuna starttasimme heti kohti seuraavaa etappia. Ajoimme kolmisen tuntia  Sequoia ang Kings Canyon -kansallispuistoon. Siellä ihastelimme valtavia punapuita ja mammuttipetäjiä (Sequoia tree).

Kiipesimme myös Moro Rockille katselemaan maisemia.

 

 Kun olimme saaneet tarpeeksemme puista jatkoimme matkaa Fresnoon, jossa vietimme seuraavan yön. Korkeuserot täällä on valtavia.Välillä käytiin jopa reilussa 9950 jalassa eli reilussa kolmessa kilometrissä. On siinä autolla kiipeämistä ylöspäin ja kivat laskut alaspäin. Me päästiin yhdessä vaiheessa 20 minuuttia putkeen vapaalla laskettelemaan mäkeä alas!

Oslo

pe 5.6.- su 7.6.

Oslossa yövyimme AirBnB:n kautta vuokratussa huoneessa. Ihan miellyttävä paikka, vaikka ulkopuolelta rakennus näytti melko rähjäiseltä.

Majapaikan pihalta

Majapaikka ulkoapäin

Oslossa meillä oli aikaa puolitoista päivää ennen matkanteon jatkumista. Perjantaina, kun olimme saapuneet Osloon ja saaneet huoneemme avaimen, päätimme lähteä tutustumaan kaupunkiin citypyörillä, joihin meillä oli käytöoikeus majapaikan kautta. Otimme pyörät ja lähdimme polkemaan. Aluksi pyörillä ajaminen oli todella vaikeaa ja huteran tuntuista, mutta kun olimme hetken polkeneet, alkoi pyöräily jo sujua. Mutta kyllä nyt taas arvostaa omaa pyörää ja kypärää.

Löydettyämme pyörille parkin (löytäminen oli haastavaa, sillä meillä oli vuoden 2003 pyöräparkkikartta, joka ei siis ollut ajantasalla) jatkoimme matkaa jalan. Kävelimme Oslon sataman tienoilla olevalle Akerhusin linnoituksen muurille. Sieltä katselimme kaupunkia ja nautimme auringonpaisteesta.

Lauantaiaamu alkoi sateisena. Otimme hitaan aamun ja taisimme lähteä liikkeelle vasta puolenpäivän jälkeen. Siinä vaiheessa sade oli jo lakannut ja kävelimme taas satamaan. Otimme satamasta lautan Oslon vuonoa pitkin Oscarsborgin saarelle. Vuono oli todella kaunis ja sen rannoilla oli toinen toistaan hienompia taloja/mökkejä. Itse Oscarsborgin saarta ja sillä olevaa linnoitusta, emme ehtineet juuri katsella, sillä hitaan aamun ja lautta-aikataulujen takia, meidän piti lähteä n. 30 min saarellle saapumisesta takaisin Osloon.

Vuonon rannalla olevia asumuksia

Sunnuntai-aamuna jatkoimme matkaa Lontoon kautta Los Angelesiin.

Kuukausi reissussa

Hei me reissataan on Samun ja Lauran matkapäiväkirja. Tänne kirjoittelemme ja lisäämme kuvia sekä videoita meidän reissu(i)stamme. Nyt suuntana on Amerikka, mutta sitä ennen yövymme pari yötä Norjassa.

Meidän neljän ja puolen viikon roadtrip alkoi perjantaina 5.6.2015 lentämällä Osloon. Miksi Osloon? Siksi, että oli halvempi lentää ensin Osloon ja täältä vasta sunnutaina Los Angelesiin.

Matkaajina olemme liikkujia, emme rantaleijonia. Pydähdymme nauttimaan vastaan tulevista iloista, mutta pidämme myös silmällä suunnitelmia ja kartoitamme kiintopisteitä. Roadtripillä ei voitane puhua aivan kengännauhabudjetista, jos ei liftaa, mutta edullisesti on tarkoitus kulkea. Elämyksistä on oltava valmiita maksamaan, mutta niitä ei voi ostaa.

Samulla on kokemusta ameriikan automatkailusta useammalta kerralta vanhempiensa vietävänä, ja onpa Laurakin ollut kerran mukana. Omakustanteisena olemme roudtripanneet kerran Israelissa, jossa olemme  myös reppureissanneet busseilla.

Tämä blogi toimii tirkistelyvälineenä sukulaisille, kavereille, jälkipolville, NSA:lle, meille vanhoina ja kaikille teille uteliaille.

Tervetuloa matkaan!

P.s. Yritämme postailla mahdollisimman usein, mutta voi olla, että emme kovin pitkiä aikoja malta istua koneen ääressä. Nettiyhteyden saatavuus voi myös ailahdella. Ajan hermolla pysyt parhaiten seuraamalla twitterissä @SamuLattu