Suolatasankoja ja kraatereita - Bonneville Salt Flats ja Craters of the Moon National Park

(Nyt ollaan jo kotona, mutta postaillaan näitä reissu kuulumisia vielä sitä mukaan kun jaksetaan)

ti 16.6. ja ke 17.6.

Ennen Winnemuccasta lähtöä pohdimme ajaako suolatasankojen läpi vai menemmekö suorempaa kohti Yellowstonea. Erään hotellin työntekijä suositteli jättämää suolatasangon väliin, koska siellä ei olisi mitään nähtävää. Halusimme kuitenkin nähdä, miltä suolatasanko näyttää, joten ajoimme niiden läpi. Bonneville Salt Flat oli jo melko alkumatkasta. Siellä pysähdyimme ihmettelemään paikkaa, jossa tehdään tai ainakin yritetään tehdä maanopeusennätyksiä vuosittain. 

Suolatasankoa

Nyt kesäkuussa alue oli vielä osittain veden alla, mutta ilmeisesti heinäkuuhun mennessä tasanko on kuivunut ja kovettunut niin paljon, että suolatasangolla on mahdollista ajaa.

Tässä kuvassa näkyy se, että suolan päällä on vielä vettä

Muuta nähtävvää tasangolla ei juuri ollutkaan ja maileja tälle päivälle kertyi yli 500. Yöksi ajoimme suoraan Salt Lake Cityn läpi Pocatelloon. Totesimme, että ensi kerralla ei tarvitse suolatasankojen läpi ajaa.

Samu ihmettelee laavan muodostamaa pintaa, Craters of the Moon National Park

Keskiviikkona suuntasimme Craters of the Moon -kansallispuistoon. Puiston maisema oli kuin toisesta maailmasta. Ympärillä oli mustaa ja kivi oli hyvin huokoista. Alue oli aikoinaan muodostunut tulivuoren purkauksen johdosta. Puistossa kasvoi pieniä mutta kauniita kukkia tuon mustan tuhkaisen? maan pinnalla.

Tässä sama pinta lähempää

Pienen kukkulan päällä tuuli niin kovaa,
että Samun hattu lähti tuulen mukana

 Ja tuhkaa tai muuta mustaa maa-ainesta lensi näin paljon

Craters of the Moonissa pääsi kävelemään myös luoliin

Villin lännen tunnelmaa - Carson city, Virginia City ja Winnemucca

su 14.6. ja ma 15.6.

San Franciscosta ajoimme Carson Cityyn, jossa yövyimme. Maanantaina kiertelimme hetken kaupunkia ja jatkoimme sitten matkaa Virginia Cityyn. Virginia cityssä on säilytetty lännen tunnelma. Rakennukset siellä näyttivät vanhoilta saluunoilta ja kaduilla kulki länkkäreitä. Selkeästi kuitenkin kaupunki on turisteja varten, sillä joka kulmassa oli liikkeitä, joissa voi kuvauttaa itsensä vanhanajan vaatteissa. Kylässä järjestetiin myös villin lännen ampumisnäytös, mutta sinne emme valitetavasti ehtineet ruokailusta. Kolmen dollarin pääsymaksulla pääsimme museoon, jossa oli paljon erilaisia esineitä alueen kaivoksista. Sillä alueella on todella paljon louhittu maata kultaryntäyksen aikaan.

Tämä oli siellä museossa, en muista oliko jokin työkone vai mikä

Malmin sulatusuuni

3D-kartta kaikista alueella olleista kaivostunneleista kapungin alla.

Kävimme myös vanhan höyryjunan kyydissä puolen tunnin kierroksen kaupungissa. Junakalusto on vanhaa, mutta junia on pidetty niin hyvin, että näitä junia on elokuvantekijät vuokranneet moniin elokuviin.

Tämän kyydissä oltiin

Konduktööri kertoi matkan aikana alueen historiasta

 

Yöpymään ajoimme Winnemuccaan, jotta seuraavan päivän ajomatka suolatasankojen läpi ei olisi niin pitkä.

Rantaa ja suurkaupungin elämää - Santa Cruz ja San Francisco

pe 12.6- su 14.6

Perjantaina ajoimme ensiksi Santa Cruziin, joka sijaitsee Tyynen valtameren rannikolla. Siellä kävimme syömässä ja Samu halusi katsella divarista musiikkia autoon. Kävelimme myös hetken rantabulevardia ihmetelle meressä kelluvia surffareita. Aallot olivat ihan mitättömiä ja pohdimme kuinka pitkään surffarit odottavat meressä kunnon aallokkoa. Jatkoimme matkaa kohti San Franciscoa ja pysähdyimme matkan varrella rannalle kokeilemaan veden lämpötilaa. Koska sää oli melko viileä, ei tehnyt mieli mennä uimaan viileähköön mereen, joten katselimme rantaa ja ihmettelimme aaltojen rannalle tuomia merikasveja.

Joku merikasvin osa

Rannalta suuntasimme San Franciscoon, jossa jouduimme ensin etsimään jonkin aikaa parkkipaikkaa. Kun vihdoin saimme auton parkkeerattua lähdimme kävellen metsästämään yöpaikkaa. Löydettyämme yöpaikan haimme atuon lähemmäs, ja metsästimme taas hetken parkkia, kunnes päätimme viedä auton parkkitaloon, jossa 24 h parkkeeraus maksoi 45$. Hullun kallista! Onneksi lauantai-illasta lähtien parkkeeraus oli ilmaista, niin otimme silloin auton parkkihallista pois ja etsimme parkkia kaupungista. Reilun puolen tunnin ympäriajelun jälkeen löysimme parkin suoraan hotellimme oven edestä!

Perjantaina löydettyämme parkin ja hotellin emme enää jaksaneet tehdä muutakuin painua pehkuihin. Lauantaina kävelimme ympäri kaupunkia katsellen merileijonia, satama-aluetta ja Golden Gate Bridgeä, joka juuri ja juuri näkyi sumun keskeltä. Kävelyä tuli varmasti toistakymmentä kilometriä ja sen kyllä illalla tunsi jaloissa.

Golden Gate Bridge

Sunnuntaina heräsimme varhain, koska halusimme saada liput Alcatrazin vankilasaarelle. Ennakkoliput sinne myydään useampi viikko etukäteen, mutta joka aamu myydään vielä joku määrä lippuja aamulähdöille. Nettilähteiden mukaan lippuja olisi myynnissä 150 kpl, mutta lippukassalta emme saaneet varmistusta asiasta. Lippujen myyjän mukaan lauantain viimeinen lippu myytiin yhdeksän aikoihin ja että sunnuntaisin on yleensä hieman vähemmän ihmisiä jonossa. Sunnuntaina olimme n. 7.15 lippukassalla ja jonossa oli jo arvioilta satakunta ihmistä. Menimme kuitenkin joukon jatkoksi jännittämään, riittääkö meille vielä lippuja. Lippumyynti alkoi 7.30 ja me saimme liput ostettua jo vähän ennen kahdeksaa. Saimme liput klo 10 lähtevään lauttaan eli meillä oli aikaa käydä aamiaisella ennen saarelle menoa.

Lauttamatka kesti noin 15 minuuttia. Saarelle päästyämme osallistuimme heti kierrokselle, jossa vapaaehtoinen opas kertoi Alcatrazin saaren muurien historiaa. Saari on ollut armeijan käytössä, vankilasaarena ja intiaanien valtaama.

Kierros päättyi Alcatrazin vankilaan, jossa oli mahdollisuus tehdä itsenäinen, mutta ohjattu kierros vankilan tiloissa. Saimme siis kuulokkeet, josta kuulimme entisten vankien ja vanginvartioiden kertomana vankilan historiaa. Kävimme vankilan selleissä, käytävillä, ruokalassa, vanginvartioiden tilassa ja kuulimme tarinoita pakoyrityksistä.

Saarella kulutimme aikaa melko kivasti ja palattuamme San Franciscoon kävimme syömässä ja ostamassa tuliaisia. Siitä jatkoimme Golden Gate sillan ylitse kohti seuraavaa etappia.