Kuumuutta ja kivikaaria, kanjoneita ja chorizoburrito - Arches National Park Canyonlands National Park ja Moab

su 21.6. - ti 23.6.

Seuraava kohteemme oli Moab, jossa yövyimme kaksi yötä. Ensimmäisenä iltana kysyimme hostellistamme uimapaikkaa, koska halusimme päästä virkistäytymään veteen kuumuuden keskeltä. Hostellin isäntä neuvoi meille paikan, jonne ei osaa kuin paikalliset. Moabin läpi virtaa joki, joka ei niillä main ole kovin vuolas. Parkkipaikalta piti kävellä vielä parin kilometrin matka joen vartta pitkin, kunnes tuli pienen kivin eristetyn poukaman luokse. Ensin kävelimme vain sen ohi, sillä emme ajatelleen sen olevan kyseinen "uimaranta", mutta palasimme sitten takaisin, kun matkanteko vain vaikeutui ja joki kapeni. Vesi oli viileää, mutta ihanan virkistävää!

Joen vesi tuli pienen putouksen kautta poukamaan.

Paluumatkalla Samu vielä kävi ihailemassa luonnon muovaamaa kalliota.

Tällaista polkua pitkin uimapaikalle kuljettiin. Välillä myös kahlattiin vedessä.

Jossain vaiheessa matkan varrella vuoren rinteet olivat turkoosin sinisiä.

Moabissa kävimme myös Arches National Parkissa ja Canyonlands National Parkissa. Niihin tuuli ja vesi on kaivertanut kalliosta hiekkakivikaaria ja kanjoneita.

Kallioissa näkyi hyvin kerrostumat.

Samu havitteli pääsevänsä ajamaan noille pienille kiemuraisille teille, mutta meidän vuokra-auto ei ollut neliveto, niin emme saaneet mennä sinne.

Hahmotatko mikä kalliossa on? Pässin pää!

Hiekkakivikaari ja sen takana pitkä pudotus.

Maisemat olivat jylhiä ja kauniita.


Seuraavaksi kuvia hienoista eroosion kuluttamista kallioista:

Ja kaunis auringonlasku.

.

Ja koska jo otsikossa on mainittu chorizoburrito, täytyy mainita, että Samu sai Moabissa elämänsä maukkaimman burriton. Sitä Samu aina silloin tällöin haikailee täällä Suomessa. Myös Tacosalaatti on jäänyt erityisen hyvin mieleen. Oli nimittäin iso ja kulhona oli uppopaistettu tortillalevy!

Jylhiä vuoria ja lentäviä lastenvahteja - Grand Teton National Park ja Mary Poppins -ulkoilmateatteri

la 20.6.

Lauantaina lähdimme heti aamusta ajamaan kohti Oremia, tarkoituksena illalla ehtiä katsomaan ulkoilmateatteria. Päätimme ajaa sinne Grand Teton -kansallispuiston läpi. Grand Tetonissa oli hienoja vuoria, muttei se muuten Yellowstonen maisemien jälkeen säväyttänyt. Ajoimme siis vain läpi ja pääsimme illaksi Oremiin. Ulkoilmateatteriin sai tulla omien tuolien tai viltin kanssa. Paikan päältä oli mahdollsita myös vuokrata tuoli. Paikalla oli todella paljon ihmisiä viltteineen ja tuoleineen. Näytelmä oli Maija Poppanen.

Grand Tetonin kansallispuiston vuoret.

Katsomo oli rinteessä, niin kaikilla oli melko hyvät näkymät, vaikka osa olikin melko kaukana näyttämöstä.

Näytelmän alkaessa alkoi jo hämärtää.

Kuumia lähteitä, rikkialtaita ja geisirejä – Yellowstone National Park

(Ups, onpas jäänyt kesken tämä blogi. Kirjoittelen ja laitan nyt kuitenkin vielä kuvia tänne muistoksi.)

ke 17.- pe 19.6.

Keskiviikkoiltana ajoimme Yellowstoneen. Tarkemmin oikeastaan West Yellowstoneen, joka ei vielä ole kansallispuistoa. Olimme varanneet etukäteen maijoittumisen Yellowstone Under Canvas -nimisestä paikasta. Samu kuvaili paikan tarjoavan retkeilyä ei-rerkeilijöille. Alue koostui tiipii-teltoista ja isommista teltoista, joissa oli jopa kamina ja parisänky. Meille oli varattu halvempi versio eli tiipii, jossa oli kaksi hetekaa, niiden päällä oli vaahtomuovipatja ja kaksinkertainen makuupussi, fleecepussi ja tyyny. Kyllä kelpasi nukkua! Meidän juhannus meni siis teltassa nukkuen ja Yellowstonen maisemia katsellen.

Meidän tiipii.

Hetekat ja makuupussit.

Torstai ja perjantai vietettiin kokonaan Yellowstonen kansallispuistossa ihmettelemässä höyryäviä vesi-, rikki- ja muta-altaita, geisirejä, biisoneita ja muuta luontoa. Vanha Uskollinenkin (Old Faithful Geyser) oli nimensä veroisesti uskollinen ja antoi meille purkausnäytöksen. Mutta koska kuva kertoo enemmän kuin tuhta sanaa, tässä kuvia:

Lämminvesialtaan väriloistoa.

Höyryävää maisemaa.

Keltainen väri on bakteerikasvustoa.

Samu ja kuivat rikkitasangot.

Näillä kukkuloilla virtasi rikkipitoinen vesi ja bakteerit elivät.

Yellowstonessa oltiin vähän väliä autojonossa, kun ihmiset jäivät ihmettelemään ja kuvailemaan biisoneita, karhuja tai kauriita. (Me ei koskaan karhua valitettavasti nähty, mutta biisoneja sitäkin enemmän.)

Maa vaan paikoitellen höyrysi, joko kuumuudesta tai esim. rikkikaasun vaikutuksesta.

Tää oli joku pieni geisir

Suolatasankoja ja kraatereita - Bonneville Salt Flats ja Craters of the Moon National Park

(Nyt ollaan jo kotona, mutta postaillaan näitä reissu kuulumisia vielä sitä mukaan kun jaksetaan)

ti 16.6. ja ke 17.6.

Ennen Winnemuccasta lähtöä pohdimme ajaako suolatasankojen läpi vai menemmekö suorempaa kohti Yellowstonea. Erään hotellin työntekijä suositteli jättämää suolatasangon väliin, koska siellä ei olisi mitään nähtävää. Halusimme kuitenkin nähdä, miltä suolatasanko näyttää, joten ajoimme niiden läpi. Bonneville Salt Flat oli jo melko alkumatkasta. Siellä pysähdyimme ihmettelemään paikkaa, jossa tehdään tai ainakin yritetään tehdä maanopeusennätyksiä vuosittain. 

Suolatasankoa

Nyt kesäkuussa alue oli vielä osittain veden alla, mutta ilmeisesti heinäkuuhun mennessä tasanko on kuivunut ja kovettunut niin paljon, että suolatasangolla on mahdollista ajaa.

Tässä kuvassa näkyy se, että suolan päällä on vielä vettä

Muuta nähtävvää tasangolla ei juuri ollutkaan ja maileja tälle päivälle kertyi yli 500. Yöksi ajoimme suoraan Salt Lake Cityn läpi Pocatelloon. Totesimme, että ensi kerralla ei tarvitse suolatasankojen läpi ajaa.

Samu ihmettelee laavan muodostamaa pintaa, Craters of the Moon National Park

Keskiviikkona suuntasimme Craters of the Moon -kansallispuistoon. Puiston maisema oli kuin toisesta maailmasta. Ympärillä oli mustaa ja kivi oli hyvin huokoista. Alue oli aikoinaan muodostunut tulivuoren purkauksen johdosta. Puistossa kasvoi pieniä mutta kauniita kukkia tuon mustan tuhkaisen? maan pinnalla.

Tässä sama pinta lähempää

Pienen kukkulan päällä tuuli niin kovaa,
että Samun hattu lähti tuulen mukana

 Ja tuhkaa tai muuta mustaa maa-ainesta lensi näin paljon

Craters of the Moonissa pääsi kävelemään myös luoliin

Villin lännen tunnelmaa - Carson city, Virginia City ja Winnemucca

su 14.6. ja ma 15.6.

San Franciscosta ajoimme Carson Cityyn, jossa yövyimme. Maanantaina kiertelimme hetken kaupunkia ja jatkoimme sitten matkaa Virginia Cityyn. Virginia cityssä on säilytetty lännen tunnelma. Rakennukset siellä näyttivät vanhoilta saluunoilta ja kaduilla kulki länkkäreitä. Selkeästi kuitenkin kaupunki on turisteja varten, sillä joka kulmassa oli liikkeitä, joissa voi kuvauttaa itsensä vanhanajan vaatteissa. Kylässä järjestetiin myös villin lännen ampumisnäytös, mutta sinne emme valitetavasti ehtineet ruokailusta. Kolmen dollarin pääsymaksulla pääsimme museoon, jossa oli paljon erilaisia esineitä alueen kaivoksista. Sillä alueella on todella paljon louhittu maata kultaryntäyksen aikaan.

Tämä oli siellä museossa, en muista oliko jokin työkone vai mikä

Malmin sulatusuuni

3D-kartta kaikista alueella olleista kaivostunneleista kapungin alla.

Kävimme myös vanhan höyryjunan kyydissä puolen tunnin kierroksen kaupungissa. Junakalusto on vanhaa, mutta junia on pidetty niin hyvin, että näitä junia on elokuvantekijät vuokranneet moniin elokuviin.

Tämän kyydissä oltiin

Konduktööri kertoi matkan aikana alueen historiasta

 

Yöpymään ajoimme Winnemuccaan, jotta seuraavan päivän ajomatka suolatasankojen läpi ei olisi niin pitkä.

Rantaa ja suurkaupungin elämää - Santa Cruz ja San Francisco

pe 12.6- su 14.6

Perjantaina ajoimme ensiksi Santa Cruziin, joka sijaitsee Tyynen valtameren rannikolla. Siellä kävimme syömässä ja Samu halusi katsella divarista musiikkia autoon. Kävelimme myös hetken rantabulevardia ihmetelle meressä kelluvia surffareita. Aallot olivat ihan mitättömiä ja pohdimme kuinka pitkään surffarit odottavat meressä kunnon aallokkoa. Jatkoimme matkaa kohti San Franciscoa ja pysähdyimme matkan varrella rannalle kokeilemaan veden lämpötilaa. Koska sää oli melko viileä, ei tehnyt mieli mennä uimaan viileähköön mereen, joten katselimme rantaa ja ihmettelimme aaltojen rannalle tuomia merikasveja.

Joku merikasvin osa

Rannalta suuntasimme San Franciscoon, jossa jouduimme ensin etsimään jonkin aikaa parkkipaikkaa. Kun vihdoin saimme auton parkkeerattua lähdimme kävellen metsästämään yöpaikkaa. Löydettyämme yöpaikan haimme atuon lähemmäs, ja metsästimme taas hetken parkkia, kunnes päätimme viedä auton parkkitaloon, jossa 24 h parkkeeraus maksoi 45$. Hullun kallista! Onneksi lauantai-illasta lähtien parkkeeraus oli ilmaista, niin otimme silloin auton parkkihallista pois ja etsimme parkkia kaupungista. Reilun puolen tunnin ympäriajelun jälkeen löysimme parkin suoraan hotellimme oven edestä!

Perjantaina löydettyämme parkin ja hotellin emme enää jaksaneet tehdä muutakuin painua pehkuihin. Lauantaina kävelimme ympäri kaupunkia katsellen merileijonia, satama-aluetta ja Golden Gate Bridgeä, joka juuri ja juuri näkyi sumun keskeltä. Kävelyä tuli varmasti toistakymmentä kilometriä ja sen kyllä illalla tunsi jaloissa.

Golden Gate Bridge

Sunnuntaina heräsimme varhain, koska halusimme saada liput Alcatrazin vankilasaarelle. Ennakkoliput sinne myydään useampi viikko etukäteen, mutta joka aamu myydään vielä joku määrä lippuja aamulähdöille. Nettilähteiden mukaan lippuja olisi myynnissä 150 kpl, mutta lippukassalta emme saaneet varmistusta asiasta. Lippujen myyjän mukaan lauantain viimeinen lippu myytiin yhdeksän aikoihin ja että sunnuntaisin on yleensä hieman vähemmän ihmisiä jonossa. Sunnuntaina olimme n. 7.15 lippukassalla ja jonossa oli jo arvioilta satakunta ihmistä. Menimme kuitenkin joukon jatkoksi jännittämään, riittääkö meille vielä lippuja. Lippumyynti alkoi 7.30 ja me saimme liput ostettua jo vähän ennen kahdeksaa. Saimme liput klo 10 lähtevään lauttaan eli meillä oli aikaa käydä aamiaisella ennen saarelle menoa.

Lauttamatka kesti noin 15 minuuttia. Saarelle päästyämme osallistuimme heti kierrokselle, jossa vapaaehtoinen opas kertoi Alcatrazin saaren muurien historiaa. Saari on ollut armeijan käytössä, vankilasaarena ja intiaanien valtaama.

Kierros päättyi Alcatrazin vankilaan, jossa oli mahdollisuus tehdä itsenäinen, mutta ohjattu kierros vankilan tiloissa. Saimme siis kuulokkeet, josta kuulimme entisten vankien ja vanginvartioiden kertomana vankilan historiaa. Kävimme vankilan selleissä, käytävillä, ruokalassa, vanginvartioiden tilassa ja kuulimme tarinoita pakoyrityksistä.

Saarella kulutimme aikaa melko kivasti ja palattuamme San Franciscoon kävimme syömässä ja ostamassa tuliaisia. Siitä jatkoimme Golden Gate sillan ylitse kohti seuraavaa etappia.