Suolatasankoja ja kraatereita - Bonneville Salt Flats ja Craters of the Moon National Park

(Nyt ollaan jo kotona, mutta postaillaan näitä reissu kuulumisia vielä sitä mukaan kun jaksetaan)

ti 16.6. ja ke 17.6.

Ennen Winnemuccasta lähtöä pohdimme ajaako suolatasankojen läpi vai menemmekö suorempaa kohti Yellowstonea. Erään hotellin työntekijä suositteli jättämää suolatasangon väliin, koska siellä ei olisi mitään nähtävää. Halusimme kuitenkin nähdä, miltä suolatasanko näyttää, joten ajoimme niiden läpi. Bonneville Salt Flat oli jo melko alkumatkasta. Siellä pysähdyimme ihmettelemään paikkaa, jossa tehdään tai ainakin yritetään tehdä maanopeusennätyksiä vuosittain. 

Suolatasankoa

Nyt kesäkuussa alue oli vielä osittain veden alla, mutta ilmeisesti heinäkuuhun mennessä tasanko on kuivunut ja kovettunut niin paljon, että suolatasangolla on mahdollista ajaa.

Tässä kuvassa näkyy se, että suolan päällä on vielä vettä

Muuta nähtävvää tasangolla ei juuri ollutkaan ja maileja tälle päivälle kertyi yli 500. Yöksi ajoimme suoraan Salt Lake Cityn läpi Pocatelloon. Totesimme, että ensi kerralla ei tarvitse suolatasankojen läpi ajaa.

Samu ihmettelee laavan muodostamaa pintaa, Craters of the Moon National Park

Keskiviikkona suuntasimme Craters of the Moon -kansallispuistoon. Puiston maisema oli kuin toisesta maailmasta. Ympärillä oli mustaa ja kivi oli hyvin huokoista. Alue oli aikoinaan muodostunut tulivuoren purkauksen johdosta. Puistossa kasvoi pieniä mutta kauniita kukkia tuon mustan tuhkaisen? maan pinnalla.

Tässä sama pinta lähempää

Pienen kukkulan päällä tuuli niin kovaa,
että Samun hattu lähti tuulen mukana

 Ja tuhkaa tai muuta mustaa maa-ainesta lensi näin paljon

Craters of the Moonissa pääsi kävelemään myös luoliin